Elämäntapamuutos

no nyt taas pitkästä aikaa kirjottelen…. Paino on laskenu hyvin, nyt on 14 kiloa lähteny. nyt on vaan ton mielen kanssa tehtävä lujasti töitä, ku ei enää tunnu toi kilomäärä missään, koko ajan vaan miettii et kuinka paljon pitäis vielä tippua…. Sanoinkin kyllä jo ääneen xtralla, että pelkään että mulla tulee pakkomielle tosta salilla käymisestä ja painonpudottamisesta. ei enää osaa olla siinä vaaassakaan käymättä. nytkin viime viikolla kävin kaks kertaa… ei oo hyvä kyllä käydä niin usein. mutta siis hyvät oli nyt lukemat viimeks, paino 72,6kg, rasvaprosentti 33,2, viskeraalinen rasva 4, metabolinen ikä 40 (tää ei mikään hyvä) ja painoindeksi 28,4. ihanasti noi luvut on kaikki tippunu, mut vielä on tiputtava. ens viikolla vaan salille ja jumpalle. eilen kävin kehonhuoltojumpassa ja voi jessus, et tuntu tänään kropassa. oli kyllä kiva tunti, oikeesti tuntu lihaksissa et jotain tekeekin, kun siinä keskitytään nimenomaa syviin lihaksiin. sinne haluun äkkiä uudestaa

koulun suhteen oon nyt vähän mietinnällä. muut alotti harjottelun, mut mä en… meinasin et tekisin töitä sen ajan, mut eihän niitä töitä tietenkään nyt oo tarjolla, ku tarvis… ammattikorkeaan soitin ja kysyin, et voinko hakee, ni sano, et harkinnanvarasella haulla saan hakea, mut valintakoe on mentävä tosi hyvin. tarvii siis toivoo parasta. jotenki luotan siihen että pääsen sinne, mut toivottavasti en oo liian itsevarma. olis kyllä huippua kun pääsis. ja sit kun löytäis vielä jonku kivan työpaikan siihen rinnalle, ni alkais elämä olee kohdallaa mieskin vakinaistetaan töihinsä, ihanaa!! jospa meiän talohaavekin joskus toteutuis. nyt olis ihan meiän molempien unelmatalo myynnissä. aivan ihana, iso, nätti hirsitalo maalla, lähellä kaupunkia ja vielä aika halvalla… mut eipä me vielä mitään lainoja saada.

tää päivä meni (taas jälleen kerran) kentän laidalla seisoessa, pojan peliä kannustaen. hyvin pojat pelas, mut ei ihan voittoon asti yltäny. ihana kyllä kattoo, ku näkee mikä kehitys on vuodessakin tapahtunu. nyt on naapurin poika yökylässä ja meinas meno olla vähän levotonta, mut nyt ei oo vähään aikaan kuulunu mitää, eli taisivat nukahtaa kai se olis itekin kömmittävä peiton alle.

niin ne päivät hurahtaa… kauhee ahistus ollu noista kouluasioista, ku ei tiedä mitä tekis. on rahallisesti niin tiukkaa, et oon miettiny jo koko koulun lopettamista. haluisin ihan sikana opiskelee ammattikorkeaan aikuispuolelle, mut en tiedä oonko tarpeeks pätevä hakemaan sinne…. kyl on tyhmää…. vitsi ku sinne pääsis, ni vois tehä ohella töitä koko ajan. häästressikin iskee kohta toden teolla, kun ei meinaa rahaa saada kasaan mut eiköhän tää taas tästä…

painonpudotus etenee kyllä loistavasti, kuus viikkoa täynnä ja n. 12 kiloa lähteny. käyn huomenna vaaalla, ku meen aamulla salille, ni laittelen huomenna tarkempia lukemia. ihan sika hyvä fiilis kyllä. tänään ollu kyllä silleen huonompi päivä, et on tehny hirveesti mieli syödä, mut hitto, en kyllä periks anna. sit ku paino alkaa kutosella, ni voi ruveta miettii pussien lopettamista. salilla oon yrittäny nyt käydä ja on aivan mahtava fiilis aina sen jälkee. juoksumatolla aloin jopa juosta, ekalla kerralla siinä meni 12min, tokalla 17, jospa huomenna jaksais jo 22min mutta nyt xtran cd:n pariin, hyvää yötä.

taas on viikko hurahtanu nopeesti. harmittaa oikein ettei muista paljon kirjotella. ihan mieletön fiilis, kymmenen kiloa tippunu paino ja tiistaina tulee viis viikkoa täyteen tätä pussikuuria eikä loppua näy. tänään just mietin, kun meillä alkaa työharjottelu parin viikon päästä, kestää viis viikkoa, et olis hyvä olla koko se aika pusseilla, ni ei tarvis muita eväitä, mut siitä tulis yhteensä jo 12vkoa… tarvii xtralla jutella asiasta.

huomenna olis taas kouluun meno ja ootan kyllä toisaalta hirveesti. ihana nähä mahtavat luokkakaverit pitkästä aikaa muuten kyllä harmittaa älyttömästi että loma loppuu. oisin niin mielelläni kotona kun meiltä taas yks lähtee ekalle. olis ihana olla ottamassa vastaan kun tulee koulusta, niin ku oon saanu kahen edellisen kanssa olla. se on kyllä ihan luxusta. mut näin se elämä menee, et töihinkin on joskus mentävä, joten koulua on käytävä… ja iltapäiväkerho paikka tytöllä on, joten ei joudu onneks iltapäiviä täällä yksinään olee.

viikonloppuna olin karaokekisoissakin. alkukarsinnoista pääsin jatkoon ja nyt oli sit aluefinaali. oma tavote täytty: 22 laulajaa, joista 12 pääs tokalle kierrokselle ja pääsin siihen asti. niistä kuus meni jatkoon finaaliin, mut sinne ei rahkeet riittäny eikä mun mielestä menny kaikki paikat ihan oikeeseen osotteeseen. vaikken ite päässykään, mut oli parempia laulajia (mun mielestä) osa, kun ne jotka pääs… tuomareilla olikin ollu kuulemma kädenvääntö kahdesta, neljästä oli yksmielisiä. vitsi mä kyllä haluun nyt mennä kilpailemaan enemmänkin, vaikkei ikinä pääsis mistään jatkoon, mut saa kokemusta valtavasti. esiintymisvarmuutta mun pitää saada säkkikaupalla, jos haluun joskus pärjätä

nyt kattomaan koulutavarat huomiselle valmiiks ja sit pää tyynyyn, aamulla viiden jälkee herätys

voi  vitsit ku on monen huonon päivän jälkeen ollu tosi monta hyvää päivää oli viime viikolla monta päivää ku oli pinna ihan älyttömän kireellä…. tuntu etten jaksa enää yhtään, että kukaan sanoo “äiti, äiti, äiti”. tuntu et seinät oikeesti kaatuu päälle täällä kotona… kaipais ehkä pientä taukoa tästä arjesta. vaikka kuin on kesä, ni silti tätä normiarkea on tietysti lasten kanssa pyöritettävä… mutta tosiaan, muutama huono päivä ja sen jälkeen aivan ihania päiviä. käytiin särkkiksessä perjantaina, lämpöä ei ollu ku +30 mutta ei onneks tuntunu et olis ollu ihan tuskasta. laitteisiinkaan ei ollu ihan hirveitä jonoja, paitsi tukkijokeen ja siihen toiseen vesijuttuun. ihmiset halus vissii vähän viilennystä lapset tykkäs kovasti, harmitti vaan älyttömästi meiän pienimmän puolesta, ku ei pituutensa puolesta päässy hurjastelemaan. on sellanen hurjapää, ettei ne pienten laitteet tuntunu oikein missää no, jospa ens kesänä olis pituusraja täynnä. kotona oltiin vasta yhentoista aikaa ja mä painelin suoraan laulamaan ystävän kanssa karaokea meiän kantakuppilaan.

eilen oltiin sit ystäväpariskunnan luona muutama tunti viettämässä aikaa ja oli kyllä niin ihanaa. mieskin tuumas kun sieltä lähettiin, et on noitten kans vaan hauska olla, ei voi mitää ihanaa, että silläkin oli yhtä ihanaa ku mulla. sieltä taas kun kotiin päästiin niin häivyin laulamaan. ihan luxusta ku on saanu nyt käydä usein laulamassa ja kävinpä jopa (selvinpäin ja meikittä) ihan kaupungissa asti jorailemassa. varmaan kaikki nää ihanat tapahtumat yhdessä on helpottanu mun ahistusta tän kodin suhteen. nyt ihan uudella innolla taas uuteen viikkoon ja jopa odotan että saan aamulla siivota.

painonpudotus on menny hyvin, nälkä vaan tullu monesti ku ei oo syöny riittävän usein. torstaina sain saliohjauksen ja perjantaina oli heti mentävä ohjelma läpi, vitsi mikä fiilis! torstaina kävin myöskin vaaalla ja kiloja tippunu 7,9!! vielä on matkaa, mutta kyllä niin kivalta tuntuu. saa nähä kuinka kauan jaksan pusseilla jatkaa. en oo tehny mitään päätöstä, että niin ja niin kauan, oon sen aikaa ku hyvältä tuntuu. ihan mahtavaa ku on saanu kovasti mieheltä kehuja kun ulkonäkö muuttunu, siitä tulee kyllä aina hyvä mieli. kehuja ulkonäöstä, mutta hengen haisemisesta oon saanu kuulla se tässä ketoosissa on kyllä ehkä inhottavinta ku se haisee, mutta häipykööt ihmiset kauemmas jos tuntuu pahalta torstaina pääsen onneks hammaslääkäriinkin, monen vuoden jälkeen. ihan liian pitkä tauko ollu, saa nähä mitä sanoo.

mutta nyt maate, aamulla siivoilun pariin

jopas päivät menee hujauksessa, kun ei oo tännekään muka ehtiny kirjottaa. mahtava fiilis ollu nyt, sai kyllä ihan uutta virtaa kun mies tsemppaa niin ihanasti yhteensä on nyt vajaassa kolmessa viikossa pudonnu n. 7 kiloa jeeee!!!! ja alkaa kyllä näkyä ja tuntua jo. lempifarkut vedin pesun jälkee jalkaa, ni löysäthän ne oli, ei niitä voi enää pitää. ja ihana ku tulee ihmisiltä kommentia, et laihtuminen näkyy. vielä tässä on pudotettavaa ja varmaan jatkan pusseilla nyt pidempään mitä aluks suunnittelin. se kuitenkin hidastuu niin paljon se pudotus sit syömisen kanssa ja tällä saa helposti ja nopeesti pois. ja ihania huhuja kuulin tossa eilen, taitaa tulla mallihommia xtralle saa nyt nähä…

mies lähti viettämää “semipolttareita” tänään, on jotenki outoa ku ei oo kotona. vaikka on paljon töissäkin iltoja ja öitä, mut nyt ku tietää että on muualla. mutta toivottavasti on ollu mukava päivä ja laittelihan se tossa viestiä ja tuntu olevan kivaa. eikä oo kyllä ollu mikään ongelma koskaan kummallekaan toisen menot, ettei sen puolesta mitään. oon kyllä niin onnellinen miehestäni ja ootan meiän häitä ihan älyttömästi. kaikkien vaikeuksien (joita meillä on riittäny) kautta päästään vihdoin naimisiin. =====> hääsuunnitelmien pariin

ihana päivä tänään! eilen ja toissapäivänä oli ihan sellanen fiilis, et mä en kestä tätä soppailua enää yhtään… kauhee nälkä oli koko ajan ja migreeninkin vielä pukkas. mut tänään oli aamulla jo ihan loistofiilis ja ihan uudella energialla taas tänään oon yrittäny syödä tosi tasasesti eikä ookaan ollu nälkä sillee. iltasin mulla on aina vähän ällö olo, ettei maistuis noi yhtään, mutta yritän kyllä väkisin aina ottaa.

ihana ystävä istui monta tuntia täällä tänään, piti muka häitä suunnitella, mut aika vähiin jäi mut ihana oli höpöttää kaikkea muuta, kun sai rauhassa höpötellä, kun oli lapset saanu nukkumaan. kai se olis itekin mentävä että jaksaa taas ajoissa nousta aamulla. jospa huomenna pääsis vaikka uimaan ja sais vähän paikkoja raivattua, kun hullu innostuin eilen vaihtamaan huoneiden järjestystä, niin on kyllä sen näköstäkin

on jääny kirjottelematta, kun viikonloppu vietettiin pojan pelien parissa kentän laidalla kannustamassa nyt on melkein viikko menny ja tosi nopsaan onkin menny. ei oo enää ollu mitää päänsärkyjä eikä voimatonta oloa, paitsi nyt on muusta syystä… kurkku kipeenä ja muutenkin olo, että on tulossa kipeeks. kävin tänään ostamassa seuraavan viikon satsin ruokia ja nyt olikin hyvä kun oli kaikkea maistanu, ni ties mitä haluaa. painoa oli pudonnu 3, 9kg ja sehän on tosi hyvin, mut en tiedä miks ei se oikein tunnu miltään… en tiedä johtuuko tästä huonosta olosta, mut tänään on muutenki ollu jotenki sellanen fiilis, että tökkii jotenki kaikki, tai masentaa lähinnä. ja tähän vielä yhdistettynä “se aika kuusta” ni jep jep… mutta kyllä tää taas tästä. tuli nukuttua päivällä oikein kunnon unet ni saas nähdä tuleeko illalla uni millään. muutenki oon nukkunu tosi huonosti viimesen viikon. sano tänään xtralla, että monille tulee se, ettei nuku enää niin hyvin, ku virtaa olis vaikka kuinka. tarvii vaan nyt ottaa ja kuunnella cd:tä ja opetella rentoutumaan ja rauhottumaan kunnolla illalla. harmittaa kun mies on niin paljon töissä, ettei mitään mahdollisuutta päästä salille tai jumpalle, eli perkkä arkinen hyötyliikunta on käytettävissä. tai ei sekään nyt kyllä tän olon kanssa.

hääsuunnitelmatkin alkaa stressaamaan, kun ei oo asiat vielä selviä. haluisin että olis jo kaikki päätetty edes, vaikkei olis tehtynä, niin olis helpottavaa. mut kaipa sekin tästä. keskiviikkona treffataan ainakin yhden kaason kanssa, jospa jotain selkenis, ku pääsee yhessä miettimään.

toivon huomiselle parempaa päivää

toinen päivä takana, ihanaa. ootan niin, et olis jo edes perjantai, varmaan vähän tää nälkä helpottais. ihan järjetön nälkä siis välillä, pussit kyllä pitää sen poissa vähän aikaa. heikko olo ollu, mut vasta iltapäivästä, aamulla jaksoin jopa siivota päänsärkykin tuli vasta nyt illalla, eikä onneks niin pahana ku eilen. huomenna käyn aamulla puntarissa, saas nähdä mikä on tuomio….

jee, eka päivä takana! nälkä ollu, mut sen kestää. päänsärky ja voimaton olo on pahimmat. mut tosi positiivinen yllätys, että keitot on ollu oikeesti ihan jopa hyviä kauhee pissahätä ollu koko päivän, jatkuvasti saa käydä vessassa, että alkaako heti vaikuttaa, toivottavasti. huomenna taas uudella voimalla

huh huh, eka päivä pussikeitoilla menossa… ei oo tehny tiukkaa olla syömättä, mut nyt rupee olo olee vähän heikko ja päätä alkaa särkee. aion kyllä ottaa pienet tirsat, ni jaksaa hyvin loppuillan. ajoissa vaan illallakin nukkumaa ni on eka päivä ohi aamulla sekotin vaniljan kahviin, eikä ollu kyllä mun makuun, mut persikka oli hyvää ku ihan veteen oli tehty. olis vaan ihan tosi kylmänä paljon parempaa. mietin et saiskohan niitä pusseja säilyttää kylmässä, ni sekin auttas vähän asiaa. huominen on vielä varmaa samanlainen päivä ku tänää, mut jos torstai olis jos helpompi. tai perjantai viimeistää onneks oli ihana ystävä äsken kylässä, ni ei tullu edes ajateltua syömistouhuja.

aamulla oli pakko punnita täällä kotona, et pystyy seuraamaan, kotivaaka näytti 83,5kg….. huomenna en kyllä käy, mut pakko torstaina jo käydä, et näkee. en malta kyllä olla käymättä tarvii illalla vielä kirjottaa fiiliksiä….